Katse on Daniel Enckellin suurikokoisen kantaja maalauksen mieleen syöpyvä kohta. Ilme ja koko ihminen on kuin tiukka palaute elämälle. Hänen vanhakantainen maalauksensa on näyttelyn pääteos. Siinä mies, ehkä hän itse, tuijottaa katsojaa. Toisessa maalauksessa Taakankantaja on kääntynyt poispäin ja myös tragikomedia alkaa paljastua.

D. on nykymaailman hyvin poikkeuksellinen taiteilija. Hän työskentelee joskus vuosia jonkun esittävän maalauksen kanssa. Ei mielestäni vain siksi, että muoto olisi täydellinen, vaan enemmänkin, koska hän ei vielä ole vihjannut kaikkea. Korostan, ei sanonut, vaan vihjannut. Suorastaan huvittavalta tuntuu, että en nyt muista toista maalausta, joka jättäisi sanomatta yhtä paljon asioita.

En pidä tätä suurinta maalausta kuitenkaan psykologiamaalauksena, vaan henkilökohtaisena ja tavallaan vakaumuksellisena kannanottona maailmaan. Oma mieleni syöttää ajatuksen: Siinä maailma sanoo itselleen: Tässäkö se on? Tyyni ja rauhallinen katse.

Nyt vedän jalat altani. Henkilökohtaisesti ikävystyn useimmiten silmänräpäyksessä jos jokin teksti alkaa kuvailla maalauskohteen psykologista todellisuutta ilman teoskuvaa. Maalarina kuitenkin myös tiedän, kuinka alttiita projektioille, usein pelkille projektioille kunnioitusta herättäviä vanhat mestarit ovat olleet. Päivittelen tässä sitä, että nuoren polven maalari pitää arvokkaana päämääränä ladata elämäänsä kankaalle. Hän on tällaisiin tavoitteisiin pyrkinyt koko ikänsä ja on nyt tässä pyrkimyksessään ja taiteilijana huimasti kehittynyt.

Näyttelyissä kulkiessani olen kuvantekijänä useimmiten yliherkkä tyylilajien sieppauksille ja niihinväistämättä kuuluville kömpelyyksille. Pedanttinen työskentely tuo mukanaan tarpeettomia tai tarpeettomiksi tehtyjä, esiin tököttäviä yksityiskohtia. Daniel Enckelliltä en näe tyylipastisseja. Hän on mielestäni vanhana syntynyt. Kärjistän: -aito vanhan ajan kärsivä taiteilija, joka uskoo, että maalauksella voidaan sanoa asioita ikään kuin salaa, - jopa niin että teoksen voiman / potkaisun tuntee voimakkaampana jälkeenpäin. Mies, joka maalaa sen vuoksi, että hänellä on sanottavaa. (En usko, että hän itse hyväksyy tätä kärsivän nimittelyä.)

Kuvatakseni kiinnostukseni luonteesta kerron Vermeeristä ja myös itsestäni (mikä yhdistelmä!) Itse olen maalannut vuosien ajan laudanpätkille asioita, joita en usko minun lisäkseni monenkaan haluavan (mikäli laudanpalan omaa tahtoa ei oteta huomioon). Silti tämä nuorenpuoleinen vanhakantamaalari saa minutkin ihmettelemään.

Ja lisää Vermeeristä: Hänellä on kertomus. Mutta vielä enemmän hänen kirjettä lukeva ja maitoa kaatava naisensa ovat aikansa ja samalla kaikkien aikojen tiivistymiä, ikoneita, pyhiä kuvia. Minulle D. Enckellin Kantaja on ikoni, nykyihmisen kattava kuvaus.

Teksti Reijo Saarelainen

Daniel Enckell
e-mail:denckell(at)msn.com