Olen jo vuosia halunnut tehdä sarjan maalauksia käyttäen hyväksi useampien toistensa läpi näkyvien akryylimuovien tuomia ajan, ajatuksen ja olemisen eri tasoja. Se ei aiemmin onnistunut, koska se oli yksinkertaisesti vain liian kallista. Pohjois-Pohjanmaan liiton apuraha antoi mahdollisuuden tehdä nämä maalaukset. Jatkan niissä samaa teemaani maaseudun nykyisyydestä. Yleensä käsittelen niitä aiheita, joiden parissa elän, ja jotka kulloisenakin hetkenä mietityttävät.

Minua edelleenkin suuresti hämmästyttää maaseudun EU-politiikan älyttömyys. Kaikki asiat täytyy etukäteen tietää ja määrittää, vaikka kukaan ei voi ennustaa esimerkiksi tulevan kesän olosuhteita. Yritetään samalla ympätä yhteen koko Eurooppa. Suoritetaan kylvöt samaan aikaan joka puolella ja samaan aikaan korjataan. Rovaniemellä tulee vielä lunta, kun viimeiset kylvöt pitäisi olla tehty. Eurooppaan mahtuu niin monenmoisia kulttuureita. Sekä virallista kulttuuria, että ihmisten tapoja toimia ja jäsentää maailmankuvaansa. Elinolosuhteet ovat aivan erilaisia, paitsi kelien ja luonnon puolesta, niin myös koko sen historiallisen kaaren, joka on alueita muovannut. Ne sitten ympätään yhteen ja yhdenmukaistetaan samojen sääntöjen alle.

Tulot eivät tule tehdystä työstä, vaan koostuvat erilaisista korvamerkityistä tukiaisista. Keinotekoista ja tylsää ja kaiken innon tappavaa. Vielä pahemmaksi menee, kun tuet sidotaan vain pinta-aloihin, siinä on keinottelijoille maata. Tällä menolla ne ovatkin vain keinottelijoita, joilla on varaa maahan. Se on aivan sama minkä väristen trendilasien takaa tätä maata katsoo, se on silti aina aivan sama maa samoine ongelmineen ja erityispiirteineen. Ei se sillä miksikään muuksi muutu, että raameja muokataan ja puhutaan suurella suulla käyttäen uusia kieli- ja mielikuvia.

Maa on pyhä ja siitä pyhästä raivosta ja uskosta sitä hoidetaan vuosisatojen perinteiden velvoittamina. Se pyhyys on pahasti piilossa tuki- ja direktiiviviidakon uumenissa. Jos haluaa vaikuttaa asioihin ja on sitä mieltä, että homma ei toimi näin, niin sellaista ihmistä ei enää löydy, joka sanoisi, että on vastuussa säännöistä ja varsinkaan älyttömyyksistä. Maalaisjärki ei enää riitä. Sitä ei voi käyttää. Jos meillä nykyään on teknomaailma, niin virtuaalipelto taitaa olla vain ajan kysymys. Mutta miten niitä sen tuotteita sitten syödään?

Näitä tässä maalatessani mietiskelen ja kuviksi ajatuksiani muutan.

Pia Hentunen e-mail: piah1@.sunpoint.net