SIRPA HIRVIKOSKI Muistojen arkeologiaa Valokuvia,videoita,nauloja 23.2–13.3.2005 Arkeologia tutkii materiaalisia muistoja — historiaa, josta ei ole kirjallista tietoa. Kaivauksissa löydetään usein vain palasia, viitteitä menneestä. Minä teen löytöjä vanhempieni jäämistöstä, palaneesta rakennusjätteestä, perhealbumeista sekä omasta muististani (tietoisena muistin epäluotettavuudesta ja ns. valemuistoista). Lajittelen, yhdistelen, täydennän, rekonstruoin, etsin uusia näkökulmia. Näillä metodeilla rakennan kuvaa minuudestani. Valokuva kantaa merkityksiä, jotka eivät suoraan liity sen esittämään aiheeseen, vaan valokuvan olemukseen sinänsä. Maaginen kyky pysäyttää aika ja säilöä totuus, siis se mitä todella oli, pätee edelleen nykyvalokuvauksessakin. Vanhoissa albumikuvissa kaiken katoavaisuus tulee esiin, paitsi kuvan esittämän elämän ja nykyisyyden välisenä erona, myös itse kuvan haalistumisena, rikkoutumisena tai katoamisena. Käykö muistoille samoin? Videoissani käsittelen myös jollain tavoin elämän kiertokulkua ja omakohtaista aikakokemusta. Tunnen eläväni yhtä aikaa monen ikäisenä, minuun sisältyy sekä lapsuuteni että tulevaisuuteni. Teen videoni varsin itseriittoisesti; suunnittelen, kuvaan, editoin ja usein esiinnynkin itse. Sirpa Hirvikoski |