SIRPA JOKINEN Ilmaa Ääni-installaatio ja muita teoksia 18.11 - 5.12.2009
Kaksi installaatioteosta: Lento no:3 ja Lähtö käsittelevät lentämiseen liittyviä mielentiloja sekä fyysisiä rakenteita. Lentämisen lentokoneessa voi kokea klaustrofobisena tilanteena, jossa joutuu paikalleen sidottuna ahtaassa tilassa istumaan lähes liikkumatta ja kuulemaan katastrofiin viittaavia turvaohjeita. Lento no:3 installaatioteos koostuu itsetehdyllä kontaktimikrofonilla koneen seinäpinnasta äänitetyistä äänistä lennon aikana, jotka toistetaan galleriassa ilmastointiputkikonstruktion kautta. Ääniraita koostuu koti- ja ulkomaanlennoilla erikokoisista lentokoneista äänitetyistä erikielisistä turvaohjeista ja moottoriäänistä. Se on kestoltaan n.10minuuttia. Ilmastointiputkikonstruktio muuttaa äänen kaiun ja tekee sen tilalliseksi; äänet tuntuvat kuuluvan monista eri pisteistä ympäröivässä tilassa. Teos pyrkii löytämään vaihtoehtoisia tapoja toistaa ääntä. Putkien sisälle on asennettu piazo-elementtejä, joiden toistaman äänen vahvistavat audio transformerit. Installaatioteos Lähtö koostuu lintuhäkeistä, jotka oviluukut avonaisina ovat päällystetty liitujauholla. Teos viittaa lähdön vapaudentunteeseen, vapauttamiseen ja lentämisen euforiseen puoleen, miten voi kokea vapaudentunteen leijaillessa pilvien yläpuolella, missä aina paistaa aurinko.
Liitujauhopäällyste tuo ajan vaikutuksen esille, häkit muuttuvat tippukiviluolamaisiksi (jotka tarvitsevat muodostuakseen pitkän ajan ). Vanhan suomalaisen legendan mukaan, joka tulee esille kansanrunoudessa ja lauluissa, punatulkut talvehtivat järven pohjassa. Nämä taivaalla vapaasti lentävät linnut muuttaisivatkin talveksi täysin vastakohtaiseen pimeään rajattuun tilaan. Toisaalta teosten lähtökohtana on ollut kaupunkiympäristön valtavan suuri taustamelun määrä. Joka puolella on koneita ja laitteita, jotka synnyttävät ääniä ympärilleen. Lentokoneet ovat pahimpia mahdollisia saastuttajia myös melun suhteen. Tuntuu jotenkin helpottavalta, että tästä melusta mahdollisesti voisi saada kuitenkin jotain kaunista aikaan ja että sitä ylipäänsä voisi käsitellä jollain tavoin.
Sirpa Jokinen
Kiitokset |