1. Maalaus on tässä huone. Maalaus on huoneessa. Nainen on huoneessa, joka on maalauksessa.
Hän on maalannut suunsa kiinni punaisella maalilla. Kaikki tämä on varmasti jo mennyttä aikaa mutta ajattelen näin: mitä surullisempi nainen on, sen enemmän hän koristautuu, koristeiden laajassa merkityksessä.
2. Nainen on arkussa. Arkku on huoneessa. Huone on maalauksessa, joka on huoneessa. Tämä huone on maailmassa jossain.
Arkku on koristein suljettu. Huone on koristein suljettu. Maailma on koristein suljettu huone.

Olen koettanut yhdistää maalauksen keinoin yksityisen ja yleisen. Katson sisään ja ulos. Elämme yhteistä todellisuutta täysin yksityisen kokemuksen kautta. Mikä tahansa poiminta, paikka tai olento, maailmastamme on sinänsä yhtä kiinnostava esimerkki tapahtuvasta. Mikä tahansa kohtalo voisi olla omasi. Maalaan toisaalta ympärilläni olevaa minulle tuttua maailmaa omien tunteideni ja kokemuksieni läpi, toisaalta kaukaista tuntematonta ja pelottavaa raiteiltaan riistäytynyttä maailmaa, koska sen kriisit ovat lähempänä kuin tajuammekaan.

Teoksissani rosoinen ja rujo viimeistelemättömyys yhdistyy koristeellisiin elementteihin ja tarkennettuihin yksityiskohtiin. Kahden vastakkaisen voiman välinen jännite on avainmotiivi, joka useimmiten ilmenee sisällön ja toteutuksen välisenä ristiriitana. Voimakas ja selittämätön tunnelma on tärkeä. Pyrin kauneuteen, mutta minulle kauneudessa on aina jollakin tasolla läsnä myös suru ja uhka.

Marikka Kiirikoff
e-mail:marikka.kiirikoff(at)pp.inet.fi