Alitajuisesti mieleni varastoi muistiinsa paikkoja, tilanteita ja maisemia, jotka pulpahtelevat töihini sattumanvaraisesti. Useasti tuntuu, että minulla on jonkinlainen tunneside MIELEN PAIKKOIHIN, paikat voivat olla tuttuja ja useasti nähtyjä, nopeita muistikuvia matkalta tai vaikka otoksia eilen illalla katsotusta elokuvasta.

Taiteeni ei ole julistavaa, eikä provosoivaa ainakaan tarkoituksellisesti. Minulle riittää se, että katsoja voi viettää tovin töitteni parissa ja ehkä löytää jostain hetken, MIELEN PAIKAN, joka on jollain tavalla tuttu tai jopa joku jo unohdettu muisto. Minulle työni ovat tavallaan kuin päiväkirja, joka koostuu eletyistä hetkistä ja tunteista. Kun kirjoittaa päiväkirjaan, ei useinkaan suunnittele etukäteen, mitä kirjoittaa. Työskentelyni on saman tyyppistä, en työtä aloittaessani tiedä useinkaan minkälaista työtä olen tekemässä. Alan telaamaan ja maalaamaan levylle kuvaa, joka vielä prässäytyessään paperille voi muuttua paljonkin. Työskentelyn aikana toisinaan huomaan asioita jotka ovat vaikuttaneet työskentelyyni sinä päivänä, toisinaan vasta työn ollessa valmis tajuan työni lähtökohdat.

Viime aikoina ovat MIELEN PAIKAT muovautuneet töissäni maiseman muotoon. Maisema aiheena on ollut minulle kuin päiväkirjan tyhjä sivu. Maisemassa voi tapahtua mitä vaan, suru ja tuska tunteina voivat synnyttää kauniinkin maiseman, aivan kuin lohdutukseksi. En tarkoituksellisesti lähde siis kuvaamaan tiettyjä paikkoja, vaan ennemminkin muistikuvat antavat muotonsa tunteitteni ja ajatusteni esittämiseen.

Petra Koivisto

e-mail:mail(at)petrakoivisto.fi
www.petrakoivisto.fi