Taustaa
Studio Là-bas, joka toimii Helsingin Kaapelitehtaalla C-rapun kellarikerroksessa, on elokuusta 2000 lähtien tullut tunnetuksi säännöllisesti järjestetyistä pienimuotoisista tapahtumista, jotka ovat keskittyneet performancen, kokeellisen äänitaiteen ja musiikin uusiin mahdollisuuksiin.
Studio Là-bas´n toimintaperiaate on pysytellyt avoimena. Se on pyrkinyt nopeasti reagoimaan tuoreisiin ilmiöihin alun perin sirpalemaisesti näyttäytyneellä elävällä kentällä. Edelleen ilman tarkkaa ohjelmallista karttaa ja sivussa totunnaisista esityskäytännöistä, se vaikuttaa intensiivisesti tekojen ja aktioiden kautta, muodostaen viestinsä niiden avulla. Tuon esitystoiminnan merkitys näkyykin siinä, että se on lähes kokonaan vailla sellaisia kulttuurisiin koodeihin sisältyviä arvovaltasuhteita, jotka määrittelisivät ja luokittelisivat sitä ja porrastaisivat sen käsitteellisillä mittareillaan hallittuihin luettaviin konstituutioihin.
Studio Là-bas on ensimmäistä kertaa mahdollistanut esitystoiminnalle alustan, joka ei sitoudu esitystoiminnan konventioihin. Näkyvyyden tavoittelu ei ole ollut keskeistä studion työskentelyssä. Enemmänkin voisi puhua huolehtimisesta. Huolta on kannettu yksittäisten esiintyjien työskentelyedellytyksistä, siitä, että esiintyjät ovat voineet tehdä täysimittaisena sen mitä ovat aikoneet.
Studio Là-bas´n kautta on virrannut esitystilanteita, tyylejä ja tapoja, joiden liike on vaihdellut, kerrostunut ja kehittynyt vastavuoroisena ilmapiirinä ja foorumina sekä tekijöille että asiantuntevalle yleisölle. Tuloksena tästä dialogisesta suhteesta on nähty ratkaisuja, muotoja ja yhdistelmiä, jotka tuskin ilman tätä esiintymisareenaa olisivat tulleet lainkaan näkyviin.
DOKUMENTTINÄYTTELY
Là-bas? 2000 - 2003 on dokumenttinäyttely, joka esittelee Là-bas-projektin vuosina 2000-2003 Helsingissä, Lahdessa, Turussa ja Berliinissä järjestämien elävän taiteen tapahtumien jälkeensä jättämää dokumenttiaineistoa: videotallenteita ja valokuvia esityksistä, niissä käytettyjä ja niissä synnytettyjä objekteja.
Studio Là-bas on vuodesta 2000 toiminut rekisteröimätön yhteisö, joka pyrkii edesauttamaan elävän taiteen kehitystä, itseymmärrystä ja vuorovaikutusta uuden vuosisadan kulttuurisessa tilanteessa. Là-bas on ylläpitänyt Helsingissä pysyvää esitystilaa erityyppisille performancen, kokeellisen äänitaiteen ja musiikin kokeiluille sekä järjestänyt neljä laajempaa yhteenvedonomaista tapahtumaa ja festivaalia vaihtuvin teemoin.
Là-bas-projekteihin vuosina 2000 - 2003 osaa ottaneiden suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden teosten jäljelle jäänyt materiaali muodostaa oman kiintoisan kerrostumansa nykyhetken katoavasta arkeologiasta. Koko materiaalin määrä on runsas. Niistä vain osa näkyy dokumenttinäyttelyssä.
Studio Là-bas’n tilaisuuksissa on ehtinyt esiintyä yli 150 eri alojen taiteilijaa. Varsinaisia esityksiä on ollut kuitenkin huomattavasti enemmän, koska taiteilijat ovat leikkineet myös monilla erilaisilla kestoltaan vaihtelevilla identiteeteillä. Hyvin keskeistä koko toimintafilosofialle on ollut myös se, mitä tapahtuu esitysten ympärillä: se millaisessa ilmapiirissä ja paikassa ne toteutetaan.
Yleisösuhteen muodostuminen on liittynyt tietynlaiseen epämuodollisuuteen ja siihen sisältyvään vastaanottavaisuuteen. Se on ollut vallitseva Là-bas-tunnelman viritys kaikissa niissä lähes 40 tilaisuudessa, joita viime vuosina on toteutettu sekä Là-bas’n tilassa Helsingin Kaapelitehtaalla ja muissa tiloissa, mm. Forum Boxissa, Taidehallissa ja Galleria Jangvassa.
Esityksiä ja teoksia Là-bas-projektin tapahtumista ovat videolle dokumentoineet Pekka Luhta, Lauri Luhta, Irma Optimisti, Sadri Cetinkaya, Antti Ahonen, Aapo Korkeaoja, Pilvari Pirtola ja Mimosa Pale. Näistä MiniDV:lle kuvatuista dokumenteista ovat Toni Ahola ja Pekka Luhta koostaneet DVD:lle 4 viiden tunnin mittaista videoluuppia 4:lla monitorilla esitettäväksi: materiaalia on editoitu 160:lta kasetilta, siis kahdeksas osa kuvatusta materiaalista.
Näyttelyssä on myös esillä 40 värilaseria valokuvista, joita Pekka Luhta ja Antti Ahonen ovat kuvanneet. Lisäksi dokumenttinäyttelyyn valmistuu Pekka Luhdalta pieni kirjanen, jonka teksti käsittelee viime vuosien performance-taidetta Suomessa. Erityisesti Là-bas-studiossa vuosina 2000 - 2003 olleet esitykset tulevat tarkasteluun. Teksti on myös englanniksi.
Näyttelyn avataan tiistaina 20.4.04 klo 17 Lauri Luhdan ja Irma Optimistin Là-bas-käsitettä dekonstruoivalla alustuksella. Avajaiset jatkuvat klo 20 saakka.
SYMPOSIUMI SPACE CONTENTIONS pe-la 23-24.4.
Suomenlinnassa NIFCA:n Galleria Augustassa, pe 23.4. klo 16-24 esitykset
Là-bas? 2000 - 2003 dokumenttinäyttelyyn liittyy orgaanisesti kansainvälinen Space Contentions - symposium 23- 24.4.04. Symposiumissa taiteilijat esittelevät toimintaansa esityksin ja puheenvuoroin ottaen huomioon symposiumin teeman, joka on ruumis, esitys ja tapahtuma rajapintana, paikkana ja maailmana.
Kaksipäiväinen symposium käynnistyy Suomenlinnassa NIFCA:n Galleria Augustassa, perjantaina 23.4. klo 16-24 tapahtuvin esityksin.
Symposium jatkuu lauantaina 24.4. klo 14-18 keskustelutilaisuutena Galleria Jangvassa. Elisabeth Jappe on ylläpitänyt 1980-luvulla Könissä Moltkerei Werkstatt -nimistä elävän taiteen foorumia ja myös kirjoittanut kirjan saksalaisesta performance-taiteesta. Coco Fusco on meksikolainen performance-taiteilija ja -tutkija. Jappen ja Fuscon alustuksia seuraa keskustelu, joka liittyy performancen ulottuvuuksiin, kohtaamiseen ja kuuntelemiseen, elävään taiteeseen, joka ylittää esityksen tavanomaiset rajat. Monet symposiumiin kutsutuista taiteilijoista ovat ylläpitäneet kokeellisia esityksiä varten samankaltaisia tiloja kuin Là-bas tai ovat muuten olleet aktiivisesti rakentamassa elävän taiteen maailmanlaajuisia verkostoja.
Symposium päättyy la 24.4. klo 20-24 Kaapelitehtaan Studio La-bas’ssa, jossa suomalaiset Essi Kausalainen, Tanja Koistila ja Pessi Parviainen tekevät kukin ”site-spesific”-tyypisen esityksen liittyen Là-bas’n maanalaisen tilan ulottuvuuksiin.
TEKNIIKAN FILOSOFIAA JA NYKYMUSIIKKIA
to 26.4., ti 5.5. - la 8.5. Studio Là-bas’ssa
Dokumenttinäyttelyn ensimmäisen viikon aikana torstaina 26.4. Studio Là-bas’ssa vierailee japanilainen noise-rock kokoonpano Absolut Null Punkt, jonka kärkihahmo on psykedeelisestä hälymusiikistaan tunnettu K.K. Null. Samana iltana esiintyy myös aito kotimainen teollisuusmeteliyhtye No I Ain’t sekä Aura Hakurin ja Linda Granforsin performance-projekti.
Jangvan näyttelyn päätösviikolla on lisäksi Kaapelitehtaan kellarissa ti 5.5. - la 8.5. tekniikan ja ruumiin filosofiaa kommentoivien installaatioiden näyttely sekä sarja äänitaiteen ja nykymusiikin nykymahdollisuuksia tutkivia pienoistapahtumia Studio Là-bas’ssa. Installaationäyttelyyn osallistuvat mm. englantilaissyntyinen, nyttemmin Helsingissä vaikuttava kuva- ja mediataiteilija Paul Rimmington, Sibelius-akatemiasta valmistunut, nykyään Kuvataideakatemiassa opiskeleva Mika Orava, kouvolalainen mediataidekollektiivi Unihäiriö sekä turkulainen Aku Salminen ainutlaatuisella orgaanisella kasvi-installaatiolla.
Perjantaina 7.5. esittäytyvät Kaapelin Pannuhallin ”Là-bas-äänitaidemaratonissa” suuret äänitaidekollektiivit, kuten Helsingin tietokoneorkesteri ja Noise-ooppera, sekä mm. sellaiset kiintoisat ja vaikeasti määriteltävät projektit kuin Rajapinta ja Folio. Lauantaina 8.5. viikko hiipuu tasaisen äänen Horros-teemailtaan, jossa eri äänitaiteilijat ylläpitävät jatkuvaa hitaasti kehittyvää äänimattoa ilman taukoa esiintyjien välissä. Horros-illan osanottajista mainittakoon sähkömusiikin asiantuntija Petri Kuljuntausta ja helsinkiläinen yhden miehen Re:clip -ambient-projekti.
KIERTUE
Turku Fluxee-klubi Tehdasteatterissa keskiviikkona 21.4.04
Osa Là-bas-symposiumiin kutsutuista kansainvälisistä ja kotimaisista performance-taiteilijoista osallistuu myös esiintymiskiertueelle, joka suuntautuu Turkuun ja Lahteen. Kiertue järjestetään yhdessä paikallisten järjestäjien, taiteilijoiden Aapo Korkeaojan ja Jouni Partasen kanssa. Turussa esiintymispaikkana on hiljattain toiminnan käynnistänyt Fluxee-klubi Tehdasteatterissa keskiviikkona 21.4.04 ja Lahdessa paikkana on Taidepanimo torstaina 22.4.04.
Molemmat edustavat uutta itsenäistä tuotantosuuntaa taiteen kentässä. Perinteisten gallerioiden rinnalle on nousemassa yhdistelmällinen toimintasuuntaus, joka painottaa eläviä tapahtumia ja tilanteita, taiteilijoiden välisiä kokeilevia produktioita, jotka voivat olla yhtä hyvin paikallisia kuin maailmallisiakin. Galleria on muuttumassa työtilaksi ja yhteisölliseksi paikaksi. Näissä uusissa tiloissa perinteisestä taideyleisön ja taiteilijoiden välisestä muodollisesta kommunikaatiosta on jo siirrytty uuteen läsnä olemiseen ja vuorovaikutukseen, joka ei tarkoita kuitenkaan sitä, että taiteilijan merkitys ainutkertaisten ja tulkintaa pakenevien teosten tuottajana olisi hävinnyt. Päinvastoin yhteisöllinen kokemuksellinen tilanne käynnistää myös aktiivisia henkilökohtaisia prosesseja, jotka jäisivät muuten tekemättä.
Galleria on historiallinen muodoste. Nykykokemus kielen ja kulttuurin asemista, monet käsitykset taiteen maailmasta uuden tutkimuksellisen tiedon resurssialtaana, kannustavat edelleen kehittelemään paikkoja, joissa taiteenomaisia tutkimusmuotoja voidaan viedä pitemmälle. Niinpä gallerioiden sijaan uudet paikat näyttävät pääsääntöisesti olevan jonkinlaisia tilan ja ajan laboratorioita, joissa sovelletaan rinnakkain niin orgaanisia kuin epäorgaanisiakin medioita.
Kun aiemmin työtilat ja galleriat poikkesivat ajatukseltaan ja tehtäväkuvaltaan toisistaan, nähdään nyt muodostelmia, joissa eriytyneet alueet ovat rinnan. Ajallisesti ja tilallisesti toisilleen etäisetkin muodot löytävät toisensa samasta tilajärjestelystä. Ne pystyvät reagoimaan nopeasti, mutta niillä voi olla myös pitkän aikavälin suunnitelmia ja yhteistyöhankkeita referenssinsä kanssa.
Taiteellinen tutkimus, jos mikään, edellyttää tutkimusvapautta. Kysymys on viime kädessä kokemuksellisesta tunteesta. Itsenäinen yhteisö määrittelee itseymmärryksen kautta suhdettaan myös toisiin. Tiedon intressit liittyvät ikään kuin epätietoon, siihen mikä on tähän saakka ollut piilossa ilmaisemattomana ja lausumattomana tietona. Se saatellaan näissä itsenäisissä tilallisissa projekteissa liikkeeseen niin, että syntyy uusia muotoyhdistelmiä. Kiinnostavimmat löydökset liittyvät siihen tiedon arkeologiaan, joka on paradoksaalisesti unohdettu nykyhetkessä, mutta jonka juuret voidaan tunnistaa taiteen tavoilla.
Pekka Luhta
e-mail: labas@kaapeli.fi
Là-bas? 2000-2003
Galleria Jangva 21.4.-9.5.2004
Galleria Jangvassa la 24.4. klo 14-18 keskustelutilaisuus
Kaapelitehtaan Studio La-bas’ssa la 24.4. klo 20-24
”site-spesific” esitys
Esiintymään on kutsuttu O (Outi-Illuusia Parviainen & Lauri Luhta), Leena Kela & Maija Hirvanen, Tiina Tietäväinen, Willem Wilhelmus,
Maria Cosmes & Carlos Pina (Barcelona, Espanja), The Gyrl Grip, (Lisa Newman & Llewyn Máire, Portland, USA),
Paul Couillard & Ed Johnson (Toronto, Kanada), Angela Ellsworth & Tina Takemoto (Los Angeles, USA),
Edwige Mandrou & Nicolas Primat (Marseilles, Ranska),
High Heel Sisters (Karianne Stensland, Trondheim, Norja, Line S. Karlstrom, Kööpenhamina, Tanska & Malin Arnell, Tukholma, Ruotsi),
En Halvkokt i Folie-ryhmä (Ruotsi).
Elisabeth Jappe (Köln, Saksa) ja
Coco Fusco (Mexico City, Meksiko) alustavat keskustelun pohjaksi.
Lahti Taidepanimo torstaina 22.4.04
Uuden verkottumisen myötä kontaktit muuttuvat avoimemmiksi ja joustavammiksi, niin että ne kannustavat myös taiteiden välisten rajojen ylityksiin.
Lauri Luhta
Là-bas? 2000-2003 lehdistökuvat www.kaapeli.fi/~labas/jangva.htm