Olemme kolme, eri ikäpolvia edustavaa kuvataiteilijaa samasta perheestä. Emme ole aikaisemmin esiintyneet yhteisessä näyttelyssä. Nyt se tuntuu olevan paikallaan, teemme kukin tahoillamme omaa tuotantoa ja yhteisesiintymisessä on kiinnostavaa katsoa onko meillä muutakin yhteistä kuin perhetausta ja ammatti.

Arttu Merimaa (1983) Tampere.
Olen kiinnostunut ilmiöistä; kulttuurin ja median synnyttämistä ajattelumalleista, todellisuudesta todellisuuden takana. Työskentelen pääosin liikkuvan kuvan ja installaatiotaiteen parissa. Toistuvia teemoja töissäni ovat rakkaus, väkivalta, miehinen identiteetti sekä usko. Videoinstallaatioissani käsittelen aihettani usein erilaisten visuaalisen kerronnan konventioiden, genrejen, kautta. Teokseni pohjautuvat mediakulttuuriin ja median lumetodellisuuden vuotamiseen yksilön kokemuspiiriin.

Näyttelyyn laitan esille uuden videoinstallaation, joka käsittelee parisuhteiden urautumista toistoon ja tunneköyhään jatkuvuuteen sekä kahden ihmisen, subjektin ja objektin, välisen kontaktin katoamista ja asetelman valtarakenteen purkautumista.

Eero Merimaa (1976) Turku
Teen kolmiulotteista taidetta. Piirrän myös ja käytän melko paljon valokuvia teosteni osina. Suunnannäyttäjinä työskentelylleni ovat luonto, muisti ja näistä johtuva oman ympäristön tulkinta. Teoksieni kuvailema luonto on sattumanvaraisuuden ja irrationaalisuuden luontoa ja myös samaistumisen kohde henkilökohtaisella tasolla. Työskentelyprosessi on intuitiivinen ja nopea. En pyri analyyseihin vaan reaktioihin. Asetan näyttelyyn esille kolme uutta veistosta.

Henry Merimaa (1950) Pori.
Työni ovat yleensä materiaalilähtöisiä, viimeaikoina olen käyttänyt mm. riisikakkuja ja muuta gluteenitonta leipää töissäni. Yhdistän niihin usein piirustusta, valokuvaa ja videota.

Näyttelyssä esillä oleva työni on valokuvasarja, johon viime heinäkuussa kuvasin päivittäin joen pintaa. Pinta heijastaa joka kuvassa eri tavoin vastarantaa, puita, taivasta ja pilviä. Joen pinnan väreily muuttuu tuulen vaikutuksesta. Kuvat ovat tutkielma muutoksesta ja pysyvyydestä. Sarja näyttää mielestäni myös länsisuomalaista mielenlaatua, jossa usein ollaan osallistumassa ja läsnä, mutta samalla sivussa ja tarkkailijana.

arttu merimaa
eero merimaa
henry merimaa

eero.merimaa@harjattula.fi