Rakenne ja rakennus kuvaa yhteiskuntaa. Yhteiskunta luo rakenteita ja ihmiset kokevat yhteiskuntaa osin sen luomina tiloina. Constructions and realities nimi viittaa todellisuuden luomiseen tilan kautta, kulttuuriseen tilaan.

Tila luo oman tarinansa ja rakennus voi toimia myös muistina välittäen edesmenneiden muistoa ja olemassaoloa. Haluan jatkaa tilan ajatusta myös laajempaan käsitteeseen, esimerkiksi mielen tilaan tai koettavaan tilaan kuten kodittomuuteen tai sodan tilaan. Myös nousukauden huuma näkyy tilassa vaikka maailman korkeimpina rakennuksina.

Sodan tilaa vastaava tila liittyy myös hyvinvointiyhteiskunnan raunioille. Tämän yhteiskunnan muutoshetki, sen turvallisuuden tilan hajoaminen tapahtui kahtena päivänä kahdessa koulussa vuosina 2007 ja 2008. Noin kuukausi ennen Jokelaa ja vuoden viimeisenä päivänä Kauhajoesta päättyivät veljeni ja sisareni elämät. Henkilökohtaisesta tilasta muodostuu surun tila. Uutisissa vastaava tila löytyy Gazan raunioista. Broken Parthenon kuvaa menetettyä ideaalia ja toisaalta raunioromantiikkaa. Korkeakulttuuri on siinä toiseutunut agression tieltä ja entinen turvallisuus on muuttunut vieraaksi tilaksi. Hajonnut yhteiskunta muuttuu luontomaiseksi villiksi tilaksi, raunio luonnon maisemaksi. Suomalainen itsemurhapaviljonki on työ jota tein kun kuulin uutisen jota en osannut edes pelätä. Työn nimi muuttui samalla hajonneella hetkellä. Rakennamme kotia ja kodintunnetta pienistä palasista mutta se voi hajota yllättävän helposti. Kuoleman tila toistuvasti ja väärästä suunnasta vie turvallisuuden tilan todella etäälle. Yksi selviytymisen keino voi olla siirtyminen vihan tilaan. Tragedioilla on tapana monistua ja uudistua. Kuoleman etäännyttänyt yhteiskunta ei helpota siitä toipumista.

Vastapainona tragedian tilalle löytyy toiveistettu tila. Värikäs unelmatila tai kulttuurin ideaali, myös herooinen modernismi Suomessa yrittää kuulua tähän. Valitettavasti sen luonteeseen liittyy myös juurettomuus ja osattomuus. Värikkäät tilani yrittävät rikkoa tätä monotoniaa, toisaalta ne liittyvät psyykkiseen kieltämiseen tai toiveikkuuteen, selviämiseen tunteen tilan kautta. Minua kiehtoo uppoaminen modernin abstraktioiden maailmaan ja niiden tilallisiin mahdollisuuksiin. Väri muuttaa tilan luonteen myös kuvan tai valon suuntaan materian tieltä. Haluan edelleen jatkaa maalaamista tilan kautta. Minun tilan tarpeeni, rakentamisen tarve liittyy oman tilan puutteeseen. Siihen etten voi vaikuttaa ympäröivään tilaan ja luoda sitä, en edes asuinrakennukseeni. Tässä yhteiskunnassa tila ja sen muoto on usein päätetty tai hallittu muualta kuin sen käyttäjän toimesta. Toki tila toimii mutta se on eräänlainen kompromissitila. Teollinen aika monisti myös tilan. Homeles experience liittyy laajemmin kodittomuuteen ja oman tilan valtaamiseen. Pienet paviljonkini yrittävät eläytyä ja luoda uuden vaihtoehdon. Pariisissa puisten hedelmälaatikoiden puusta rakennetuista rakennelmissa voi olla myös muistumaa vanhaan puutalo-Suomeen jossa lapsena elin.

Rakentamani tilat liittyvät unelmiini, tilan tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Osin prosessissa luon muureja joiden sisään suojaudun mutta yritän myös laajentaa olemisen mahdollisuutta tilani kautta, tehdä itseäni tilan kautta. Tila on abstraktio joka muuttuu käyttäjän ja tulkitsijan kautta. Tila on peli jossa ollaan osana ja toisaalta yritetään vaikuttaa pelin sääntöihin. Näyttelyni heijastuu tähän yhteiskuntaamme ja sen menetettyihin ideaaleihin jotka kuolivat osaltani oikeiden suomalaisten nuorten kuolemien myötä. Tilani eivät osallistu suomalaiseen kompromissitilaan, ne ovat taiteilijan ”omia” tiloja ilman selkeää kotimaata.

Kasper Muttonen

e-mail: kasper_muttonen(at)yahoo.com