Yksilön, yhteiskunnan ja valtakulttuurin suhteita käsittelevien maalausteni yhteinen nimittäjä on ihmiselämän paradoksaalisuus. Tragikoomisuus on maalausteni yleinen perusasetelma. Charlie Chaplinin mukaan elämä on traagista lähikuvassa, mutta koomista etäämmältä katsoen.

Keinovalikoimani kuvallisiin elementteihin kuuluvat kuvasymbolit ja merkkikieli, kliseet ja populaarikulttuurin kuvasto viimeisen sadan vuoden ajalta. Niihin yhdistän realistisia yksityiskohtia sekä viittauksia mm. moderniin maalaustaiteeseen ja katutaiteeseen.

Ironian ja satiirin avulla väistelen tosikkomaista alleviivaamista. Naivin yksin- kertaistamisen ja kliseiden käytön suhde kokonaisuuteen on säädettävä niin etteivät ne ala sabotoida ja tyhjentää sisältöä..

Vieraannuttavilla elementeillä pyrin saamaan katsojan pohtimaan miten asia liittyy todellisuuteen. Hyvän elämän tavoittelussahan olennaista on todellisuuden kohtaaminen tavalla tai toisella, ei sen väistely.

Maalaukseni operoivat myös esiverbaalisella alueella, jossa ymmärtäminen ei edellytä sanallistamista. Ihmisen evoluution pituinen symbolisen ajattelun kehitys ja geneettinen muisti tunnistaa sanattomankin kommunikaation viestejä. Liiallinen selittäminen yleensä köyhdyttää teoksiani, sillä pyrin työstämään ne kuvalliselle selkokielelle.

Näytelmäkirjailija Edward Albeen ajattelu sopii hyvin maalausteni tiiviiseen sanallistamiseen: " Vakavat ja kipeät ongelmat otetaan vastaan paremmin kun niiden keskelle heitetään komiikkaa, joka muuttaa murhenäytelmän satiiriksi."

Åminneforsissa 21.6. 2009 Juha Sääski

e-mail:jsaaski(at)saunalahti.fi
www.saunalahti.fi/jsaaski/