ALINA SINIVAARA Lentokuvia Maalauksia 31.1 - 18.2. Maalaan kuvia lentämisestä ja sen synnyttämistä oudoista perspektiiveistä, näkymistä kaleidoskoopin pirstomaan maailmaan ja madonreikiin. Maalaukset ovat muistoja lennossa nähdyistä kuvista ja unista, vilahduksia ohikiitävästä suihkukoneesta. Lentäminen pitää sisällään kiinnostavia paradokseja: Kuinka niin painava voi pysyä niin korkealla ilmassa, materiaalinen niin aineettomassa? Siirtymänopeus maankolkasta toiseen on lähes käsittämätön. Aikavyöhykkeiden, valtamerten ja vuoristojen ylitykset tuntuvat maagisilta. Mietin, vanhenenko tai nuorrunko siirtyessäni aikavyöhykkeeltä toiselle ja miten soluni kestävät tämän ”aikamatkailun”. Olenko sama ihminen samana päivänä Helsingissä ja Istanbulissa? Oikeastaan kokemukseni rajat piirtyvät selkeämmäksi vasta maan kamaralla. Ilmassa tunnustelen aina ensin epäluuloisesti lattiaa jalkojeni alla: kantaako se todella painoni? Näen itseni epätodellisessa tilanteessa, seisaallani painovoiman vetämänä ja samalla lentämässä painottomana. Lentämisen myötä maapallo levittäytyy silmieni edessä ikään kuin golfkenttänä, jonka koloissa oleviin pikkumaailmoihin lentomatkustajat humpsahtavat kuin golfpallot reikiinsä. Nämä reikien maailmat ovat sekä pelottavia että kiehtovia. Niihin on uskallettava pudota, vaikka ei voi koskaan olla ihan varma, kuinka syvälle lopulta joutuu. Näin myös maalatessa. Silloin on uskallettava roikkua pääalaisin pikkuvarpaasta trapetsilla ja tasapainoiltava kontrollin ja kontrolloimattoman välimaastossa. Alina Sinivaara |