TAPANI TAMMINEN
Maalauksia
12.10. - 30.10.2011

Harvoin näyttelyitä pitävän taidemaalari Tapani Tammisen (s. 1937) ilmaisu on saanut muotonsa kahdessa vaiheessa: 1960-luvulla hän osallistui nuorten taidemaalarien liikehdintään Ryhmä 4:n ja Aloha-ryhmän luomissa puitteissa. Tuolloin hän omaksui vaikutteita mm. konkretismista ja poptaiteesta.

1960-luvun lopussa Tamminen lopetti maalaamisen kokonaan keskittyäkseen muusikon uraansa. Tamminen alkoi uudestaan maalata vuonna 1981, silloisten vapaamielisten taidesuuntausten, kuten italialaisen transavanguardian suotuisalla myötävaikutuksella. Hänen aikaisempi, kulmikkaan rakenteellinen muotokielensä pehmeni virtaavammaksi ilmaisuksi, joka on pikemminkin suggestiivista kuin rationaalista.

Tammisen taiteesta kirjoitettaessa viitataan usein musiikkiin. Tammisen maalaukset voi toki yksinkertaisesti nähdä ”musikaalisina”. Ihmisaivojen rakenteesta johtuen jotkut kokevat muodot tai värit synesteettisesti ääninä, ja Tammisen maalaukset epäilemättä tarjoavat mahdollisuuden myös tällaisiin kokemuksiin. Voisi kuitenkin myös ajatella, että Tammisen maalausprosessi muistuttaa muusikon työtä: hän ottaa jazzmuusikon tavoin kiinni jostakin kohtaamastaan muototeemasta – teema voi yhtä hyvin olla peräisin parfyymimainoksesta kuin varhaisrenessanssin maalauksesta – ja ryhtyy muuntelemaan sitä vuorovaikutteisessa prosessissa. Tämä saattaa kestää kauan. Tuona aikana alkuperäinen teema tiivistyy, sen osatekijät saatavat korvautua toisilla, tai se sovitetaan uudenlaiseen kokonaisuuteen. Kyseessä on eräänlainen uudelleen harmonisointi. Monet Tammisen teokset myös yhdistävät eri lähteistä tulleita teemoja kokonaisuudeksi, jossa ainesosat pikemminkin valaisevat toisiaan kuin sulautuvat yhdeksi.

Tammisen työskentely on yhä sikäli rakenteellista, että hän näyttää toistuvasti riisuvan muodon sen erityisyydestä ja vievän sen universaalin piiriin – tai ainakin näitä erotavalle rajalle -, samalla kun hänen työskentelytapansa muistuttaa kuvan rakentamista: Tamminen maalaa lisäten tai poistaen, kuin jotakin kohti kulkien.

Tammisen työskentelyä voi yrittää kartoittaa käsitein, mutta olennaisemmalta vaikuttaa kuitenkin ymmärtää sen perusidea: tarkoituksena on tehdä kuva joka toimii, tapahtuipa tämä siten miten hyvänsä. Tämä toimiminen liittyy muotoon ja väriin, jotka on viritettävä kohdalleen. Toimivalla kokonaisuudella on orgaaninen rakenne. Voi kuitenkin olla turhanaikaista yrittää liiemmin purkaa Tammisen teoksia. Ne kuvastavat taiteilijan näkemystä, kokemusta ja taitoja monisyisellä tavalla, jossa juuri itse lopputulos on osatekijöitään merkittävämpi.

Jonni Roos